Oletko koskaan miettinyt? Oletko koskaan kysynyt sitä?
oliko Jeesuksella huumorintajua? Nauroiko Jeesus?
jotkut Raamatunopettajat ehdottavat, että vaikka tiedämme Jeesuksen itkeneen (Joh.11:35), Raamatussa ei ole viittausta hänen nauramiseensa. Se voi olla totta, mutta se ei tarkoita, ettei hän koskaan nauranut, eihän?
Jos Jeesus oli 100% ihminen ja 100% jumalallinen, on vain loogista, että hän nautti ajastaan maan päällä ja koki kaikki tunteet, joita sinä ja minä teemme, myös naurun. Itse asiassa Olen melko varma, että hänen henkensä hänen palveluksensa aikana voisi olla kevyt ja kelluva, tilaisuudesta riippuen.
esimerkiksi tiedämme, että lapset rakastivat olla Jeesuksen lähellä, itse asiassa he kerääntyivät hänen luokseen joukoittain. Oletko koskaan tiennyt, että lapsi tuntee vetoa happamaan ihmiseen? Ei koskaan!
Raamatun lukemista tiedämme, että Jeesus iloitsi. Itse asiassa kaikki viittaa siihen, että hän rakasti hyviä juhlia, jopa auttoi muuttamaan tavallisen häävastaanoton joksikin poikkeukselliseksi muuttamalla veden viiniksi.
mutta selvästi ”riemun” ja ”naurun välillä on eroa.”Maallisessa mielessä iloitsen nähdessäni kaksi tervettä ja fiksua poikaamme, mutta nauru ei aina seuraa iloa.
mahtaakohan jotkut kompastua Jeesusasiaan ja nauruun, koska nykykulttuuri on turmellut itse huumorin.
joku huomautti minulle hiljattain, että klassisessa kreikkalaisessa komediassa näytelmä päättyy näyttelijöiden itkuun ja yleisön nauruun. Sen sijaan Shakespearen komediassa näytelmä päättyy sekä näyttelijöiden että yleisön nauruun.
tarinan opetus?
klassisessa kreikkalaisessa mallissa yleisö saa tuntea itsensä lavalla olevia yksilöitä paremmiksi. Heidän naurunsa on eräänlaista pilkkaa. Silti englantilaisessa mallissa sekä näyttelijät että yleisö ovat suhteessa toisiinsa, näkevät saman asian ja löytävät siitä saman huumorin. Tässä mallissa ei ole omahyväisyyttä, vain jaettu ilon tunne. Nykykomedia tuntuu aivan liian usein pyörivän sen ympärillä, että yritetään pitää hauskaa tekemällä pilaa.
tuollaista naurua Jeesus ei jakanut opetuslapsilleen. Epäilen, että hän oli taipuvainen vain nauramaan-ei—muille. Hän ei pannut ihmisiä maahan, hän vain nosti heidät ylös.
sen lisäksi, että odotan Jeesukselta vastauksia siitä, miten elää, pidän kuningas Daavidin elämää ja opetuksia opettavaisina. Daavid ei tietenkään ollut täydellinen mies. Hänen kertomuksensa tarkasteleminen merkitsee sitä, että näkee ihmisen, jota aviorikos ja murhasynti rasittavat. Mutta Daavid oli katuva kuningas, ja hänen 40-vuotista hallituskauttaan kehystivät ja leimasivat kipinä ja innostus elämään.
kiitospäivään puhaltaessamme, taantumankin keskellä, on mielestäni hyvä aika kysyä, elämmekö elämäämme odotushengellä vai alistumisella? Luulen, että Herra arvostaa sitä, kun hänen luomuksensa (sinä ja minä) elävät elämää antaumuksella!
luulen, että hän nauttii nähdessään meidän. ”Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja että he saisivat sen täydelleen”, sanoi Jeesus . Minun näkökulmastani Jeesus piti hauskanpidosta, ja voi, kuinka he halveksivat häntä, koska hän piti kiinni tuosta ihmetyksen ja ilon tunteesta. Mitä mieltä olet?
Kuvittele, jos Jeesus liittyisi Kiitospäiväpöytääsi tänä torstaina.
Mitä sanoisit? Mistä sinä puhuisit?
ja lopuksi, mille luulette nauravanne yhdessä?
Sign up for my weekly e-newsletter
Topics: Family and Home Tags: faith, family November 24, 2009 by Jim Daly with Paul Batura